perjantai 11. huhtikuuta 2014

Ikimuistoinen reissu

Käväisimme tyttärieni kanssa perinteisellä Tukholman visiitillä. Reissusta tuli ikimuistettava, siitä olen varma.
Menimme tällä kertaa Silja Linella ja otimme Promenade-luokan hytin, jota nuorimmainen niin kovasti halusi, koska sieltähän voi seurata mitä ns. pääkadulla tapahtuu. Hän jaksoi katsella ihmisiä ja siellä tapahtuvia ohjelmanumeroita niin onnellisena. Meillähän on olut tapana näillä reissuilla pukeutua vähän hienommin ja, että syömme buffetissa rauhallisesti ja pitkään, mutta nyt ensimmäisenä iltana se oli aivan kaaosta. Siljan buffet ravintola ei vain jostain syystä ole millään tavalla mukavan oloinen, mielestäni se on baarimainen työruokala. Ja jo ensimmäisen 45min. jälkeen suljettiin ensimmäinen lämminruoka piste!!! Aivan käsittämätöntä, jos ruokailuaika on 1,5h-2h, niin miten voidaan jo sulkea lämminruoka piste. Opeta siinä nyt lapsia oikeille tavoille syödä hitaasti ja oikeaoppisesti alkupaloista nauttien, kiirehtimättä.
Tosin kyllä oli taas ihmettelemistä monien aikuisten noutopöytä tavoille. Vastapäivään tuleminen, kaikkien ruokalajien kuten kalat ja lihat kaikki sekaisin kekona lautasilla, tai se kaikkein suurin ihmetyksen aihe, että syödään vain se lämminruoka.....no, en vain ehkä ymmärrä.
Illan show-esitykset olivat vauhdikkaita ja ainakin me tykkäsimme kovasti, teemana kun oli Brasilian viikot, oli värikästä ja vauhdikasta menoa.
Ruotsissa satoi lähes kaatamalla, joten emme viihtyneet siellä kovinkaan monta tuntia. Vanha kaupunki jäi tällä kertaa valitettavasti kokonaan käymättä.

Paluumatkalla aamuyöllä alkoikin sitten tapahtua.
Viiden aikaan alkoi vanhempi tyttäreni oksentamaan ja pari tuntia siitä eteenpäin...toinen tyttäristä sama juttu!
Tätä jatkui sitten siihen asti kun oli aika siirtyä laivasta ulos. Olin soittanut jo aamun hämärissä miehelle, että nyt täytyy tulla meitä hakemaan, ettei bussimatkasta kotiin tule kerta kaikkiaan mitään.
No, lähdön hetki koitti ja tytöt olivat todella kipeinä,  tauti pahimmillaan. Hyttikäytävän päähän ja pari kerrosta alemmaksi hissillä pääsimme, siihen jäi yrityksemme. Vanhempi tytär melkein pyörtyi ja pienempi muovipussi käsissään alkoi voimaan pahoin. Minä siinä heidän kanssaan mietin, että mikäs on Plan B.
No, respa oli siinä lähistöllä, joten sanoin käyväni siellä pyytämässä saattoapua ulos laivasta. Lopputuloksena oli, että tytöt kärrättiin pyörätuoleissa lähes tolkuttomassa tilassa (kuumeet nousivat lähes 39 molemmilla), ulkona odottavaan autoomme saakka.  Hienoa palvelua sain kyllä siltä osin ja olin todella iloinen päästessämme kotiin!
Nyt vain odottelen, että milloin tauti kaataa meikäläisen...............

2 kommenttia:

  1. Huh mikä matka...varmasti jää tyttöjenkin mieleen. Toivotaan , että voivat jo hyvin ja sinä säästyit taudilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen säästynyt ja kotona mietittiin asiaa tarkemmin, päädyttiin siihen tulokseen,että kyseessä oli todennäköisesti ruokamyrkytys,koska molemmilla alkoi samaanaikaan lähes ja yhtä rajuna.

      Poista

Olisi mukava jos jättäisi viestiä käynnistäsi...