Tulevat lakkiaiset tuottavat meikäiläiselle harmaita hiuksiaa, silmäpusseja ja tummia silmänalusia. Tuntuu, että tehtävä lista on loputon eikä oikein saa mitään tehtyä loppuun saakka.
Viikonloppuna harjoittelin kakkupohjien tekoa, kun vikana on ollut niiden kohoamattomuus. Sain jonkun lehtitilauksen mukana kirjan -Vaaleanpunainen Nonparelli, jonka ohjeiden mukaan aloin tehdä harjoittelu versioita. Ajatuksenani oli, että nyt se onnistuu jos on onnistuakseen. Ohjeet olivat todella gramman tarkkoja ja niin myös tein minäkin ja tulos oli parhain ikinä!! Voi sitä onnen tunnetta kun onnistuin vihdoin saamaanjotain muuta kuin lättänän kakkupohjan. Ihana kirja!
Mekon ompelu on loppusuoralla, vaikeimmat tietty jäljellä, siksi sekin valmistuu verkkaisella tahdilla, mutta toistaiseksi se on ihan mekon näköinen, sekin.
Kutsukortteja aloitimme eilen askartelemaan iltamyöhään ja homma jatkuu huomenna taasen.
Kaksi viikkoa on vielä aikaa saada kaikki valmiiksi ja itsensä edustavaan kuntoon (tosin se on aika vaikeaa nykyään muutenkaan). Toivotaan, että nämä kamalan kylmät säät muuttuvat aurinkoiseksi ja lämpimäksi edes silloin juhlapäiväksi. Tänään oli pakko takka sytyttää, kun NIIN syksyinen fiilis!!
Kotitonttumme katsovat sen verran tuimana meikäläistä, että kait se on mentävä jatkamaan ompeluksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava jos jättäisi viestiä käynnistäsi...